Syksyn enteitä

Onpas vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin puutarha-asioita. On ollut välillä kovin sateista ja eilen vielä Rauli-myrsky, joka riipi pihlajasta marjoja ja kokonaisia marjaterttuja. Onneksi myrsky ei meidän pihallamme tehnyt mitään suurempia vahinkoja. Kaikki puut ja puita pienemmät kasvit pysyivät pystyssä.

Toisin kuin viime syksynä, nyt olen muistanut kasveille tärkeän syyslannoituksen.

Runsaasta omenasadosta olen tehnyt hilloa jo kolme annosta. Santtu tuumii, että maistuisivat nuo kyllä hyviltä senkin suussa.

 Tuumasta toimeen, pieni tönäisy kuonolla, ja sitten vain herkuttelemaan.

Tällä kertaa taimtarhalta tuli mukaani kaksi kartiovalkokuusta, pari kartanon kuunliljaa ja syksyinen krysanteemi. Kartiovalkokuuset aloittavat etupihan hanhikkipenkin uudistamisen. Keltakukkaiset pensashanhikit ovat vanhoja ja tulleet tiensä päähän. Ne ovat olleet tänä kesänä ränsistyneitä ja kukkivat hyvin vähän.

Kuvakierros

Vuosi sitten ostin Multasormesta valkoisia pikkusydämiä. Ne ovat kasvaneet ja kukkineet oikein hyvin. Niistä on saanut hyvin jo jakotaimia.

Tarha-alpi loistaa yhdessä auringon kanssa. Ne eivät tänä kesänä ole kasvaneet kovin korkeiksi, eivätkä sadepäivät ole niitä kaataneet.

Syysleimut ehtivät hyvin kukkaan, vaikka keväällä näytti, että talvi oli kohdellut niitä kovalla kädellä.

Santtu on vähän protestoivalla mielellä, kun se on kiinni. Eihän sitä nyt voi koko ajan karviaispensasta kiertää.

 Nauhukset viihtyvät omenapuiden katveessa.

Muutama päivä sitten ostin Vihertaimistosta kääpiöserbiankuusen. Se pääsi meillä sille istutusalueelle, jota viime kesänä kaivoin vanhan hopeakuusen kannon ympärille.

Pihlajan marjasato on runsas. Onpas linnuille ruokapöytä katettuna.