Puutarhakuvia

Blogiini tulee nyt pieni tauko. Lähden Tenon rannoille kannustamaan perhonheittäjiä. Lapin kaunis luonto  on sekin kyllä kuin puutarha.

Puutarhapatsas

Tämän pienen puutarhapatsaan ostin monta vuotta sitten Lakeuden vihertaimistosta. Patsas kuvaa sitä, mikä minulle työvuosinani oli erityisen tärkeää: lapset, kirjat ja lukemisen taito.

Mustikkapensas ja sementtirenkaan tarina

Tänä kesänä hankin puutarhaamme mustikkapensaan. Se sai paikkansa vanhasta sementtirenkaasta. Renkaan ympärille on helppo laittaa verkko estämään pupujen vierailuja, ne kun kuulemani mukaan pitävät tästä kasvista. Sementtirengas tuli meille monia vuosia sitten. Tyttäremme oli vierailemassa luokkakaverinsa kesänviettopaikassa, ja siellä oli ollut pieni hyötykasvimaa renkaassa. Siitä saimme rengasidean. Tässäkin renkaassa on kasvanut porkkanaa, tilliä, persiljaa, herneitä ja salaattia. Nyt siinä on vain mustikka.

Kun kotimme oli uusi, puutarhassamme kasvoi perunoita, porkkanoita, punajuuria, mansikoita ym. Sitten perunoihin alkoi tulla rupia, porkkanoihin matoja ja mansikoihin hometta. Mielenkiinto hyötykasveihin väheni. Nyt on vain omenoita, vadelmia, herukoita ja raparperia. On myös uusi kokeilu, tyttäreltä saadut tomaatintaimet kasvusäkeissä.Muutenkin mielenkiintoni hyötyviljelyyn on kasvamaan päin. Haaveilen kasvilavoista ja jopa kasvihuoneesta.

Mooseksenpalavapensas

Mooseksenpalavapensas on kotoisin äitini kukkapenkistä. Varovaisestikin arvioiden tämä sama pensas on kukoistanut jo ainakin 30 vuotta. Äiti täyttäisi tänä vuonna  101 vuotta. Kun hän oli 70-80-vuotias, hänen puutarhansa kukoisti kuin nuoren maalaistalon emännän puutarha. Mooseksenpalavapensas oli äidille hyvin tärkeä kasvi. Talven tuloa odotellessa äiti peitteli sen kukkavarsilla ja havuilla. Suojauksen hän varmisti vielä sopivalla pahvilaatikkohatulla. Meidän puutarhassamme se on onneksi selvinnyt talvista ilman pahvilaatikkoakin.

Vesiallas

Tämän kuvan tapahtuma on peräisin ennen perennojen jakamista ja siirtelyä. Santtu-koira oli hyvin kiinnostunut altaan pesusta ja etenkin sen täyttämisestä. Se varmaan tuumiskeli, että kylläpä nyt hänelle tulee kunnollisen kokoinen juomakuppi. Niinpä se kurkottelikin juomaan altaan reunasyvennyksestä. Pidin Santusta kiinni, ettei koko koira molskahtanut veteen, koska se ei ole ollut milloinkaan mikään vesipeto.

Viikonlopun projekti

Viime talven jäljiltä osa vanhoista syysleimuista voi hyvin huonosti. Voin tietysti syyttää talven säätä kuivista ja mädäntyneistä juurimättäistä, mutta löydän syytä kyllä puutarhuristakin. Jostain syystä en viime syksynä antanut perennoille ollenkaan syyslannoitetta enkä myöskään lisännyt multaa juurille. Niinpä tämän perenna-alueen kunnostamisessa vierähti perjantai ja lauantai. Onnekseni leimunalkuja oli kuitenkin niin paljon, että sain jakamalla niitä haluamani määrän. Samalla siirtelin pikkusydämiä, särkynyttä sydäntä, kuunliljoja ja iiriksiä uuteen järjestykseen.

Kuvakierros ja runo

Kevät kurkkii ikkunasta,
kukan leikkiin mukaan saa.
Nuppu, ilmestynyt vasta,
kasvaa, paisuu, puhkeaa.

Säteilevän ilon tuottaa
loisto terälehtien.
Valon voittokulkuun luottaa
jälleen jaksaa ihminen.

Anja Korkiainen