Yksityiskohtia

Arovuokon taimia sain vuosia sitten hyvältä ystävältäni ja työkaveriltani. Tämä ystäväni on jo nukkunut pois, mutta vuokot tuovat joka kevät muistoja hänestä. Tänä keväänä arovuokkoja on aika vähän, mutta onneksi edes muutamia.

 

 Veikeät puutarhapupu ja puutarhaorava ovat lastenlasten lemmikkejä. Ne saavat lämpimät halaukset joka kerta tavatessa.

 Mummolan vanha pata on saanut uuden käyttötarkoituksen.

Hopeakuusen kanto on jo saanut kukkaruukkunsa ja risupossu ja risukoira murattinsa. 

Omenapuiden kukkapilvet

Puutarhassamme kasvaa kaksi vanhaa omenapuuta, punakaneli ja valkea kuulas. Ainakin meillä niille on tyypillistä, että ne kukkivat joka toinen kevät hyvin runsaasti ja joka toinen kevät niihin ilmestyy vain kukka sinne tänne. Nyt on taas se vuosi vuorossa, kun kukintoja on aivan mahdottoman paljon. Sää suosi kukka-aikaa, ja pölyttäjät surisivat puissa vielä myöhään illallakin. On siis odotettavissa omenasatoa ja omenapiirakan ja omenahillon tekemistä.

Terassilla

Olin ajatellut, että pyydän puolisoa rakentamaan minulle rappuset terassille, mutta sitten löysinkin sellaiset sisustusliikkeestä. Ylärappusella on äitienpäiväruusu. Kevään ensimmäinen amppeli on myös äitienpäivälahja. Kylmät yöt amppeli on viettänyt sisällä.

Patjarikko

Vuosi sitten keväällä ostin Tampereen puutarhamessuilta patjarikon taimia. Unelmana oli valkoiset kukkamättäät tänä keväänä. Unelma jäi haaveeksi. Viime talven sääolosuhteet olivat ehkä epäedullisia patjarikolle ja joillekin muillekin puutarhan kasveille. Odotellaan, ilmestyykö ruskeavihreisiin mättäisiin kukan kukkaa.

Kevätrapsutukset

Keväällä luonto herää puutarhassakin. Nyt olen saanut kasvukauden ensimmäisen rapsutuskierroksen istutusalueilla valmiiksi. Rapsuttamisessa piti olla tarkkana, ettei tärvele perennojen hentoja alkuja. Seuraavana on vuorossa pensaiden ympäristöjen ja luonnonkivialueiden puhdistaminen.

Vuorenkilvet, kevätkaihonkukat ja narsissit kukoistavat

Kevätesikot

Kevätesikot tuovat muistoja äidin kukkapenkistä. Nämä omat esikkoni ovat peräisin lapseni hoitotädin kompostista. Kun hain kerran Leenaa hoidosta, hoitotäti oli jakanut kasvejaan. Minä keräsin kompostilaatikosta parhaimpia taimia. Nyt hoitotäti on nukkunut pois ja kukkivat esikot tuovat muistoja myös hänestä.

Kirsikka saapuu istutusalueelle

Eilen ostimme Multasormesta Huvimajan kuulasmarja -kirsikkapuun. Se on osa uutta edellisessä postauksessa mainittua istutusaluetta. Puoliso hoiti kuopan kaivamisen, mullan kärräämisen ja istuttamisen. Santtu seurasi istutuspuuhia vierestä.

Uusin istutusalue

Viime kesänä kaadoimme yli kolmekymmentä vuotta vanhan hopeakuusen, koska siinä oli paljon kuivaneita oksia. Halusin, että kanto jää kuusesta muistoksi. Ensin suunnittelin vain pientä istutusaluetta kannon ympärille. Päivä päivältä alue kuitenkin laajeni. Alueen istutukset muovautuvat vähitellen ajatuksissani.

Kevään ensimmäiset krookukset

Tänä vuonna kevät oli kolea ja ensimmäiset krookukset aukaisivat nuppunsa vasta 9.4. Pari viikkoa myöhemmin 24.4. niitä olikin jo sankoin joukoin. Onneksi otin kuvia sunnuntai-iltapäivällä. Muutaman tunnin kuluttua kuvaamisesta katsoin ikkunasta ulos ja järkytyin kutsumattomasta ruokavieraasta. Pieni, suloinen jänön poikanen istui napostelemassa krookuksiani. Säntäsin terassille ja jänis tietenkin pinkoi viivana karkuun. Harmi, että kuva pupusta jäi ottamatta. Tuo ruokailukerta ei ollut ainoa, sillä kaikkien krookusten lehdet on napsittu poikki. Näiden yli kolmenkymmenen puutarhavuoden aikana näin harmillisesti ei aikaisemmin ole käynyt.

Puutarhamme

Kotimme valmistui 80-luvun alkupuolella. Kesällä 1983 puutarhaamme luonnosteli puutarhuri Markus Siirilä. Nyt vuosikymmenien jälkeen tuosta alkuperäisestä suunnitelmasta on jäljellä vain etupihan viisi runko-orapihlajaa sekä unkarinsyreeni- ja tuomipihlaja-aitaa puutarhan reunalla.