Kerran kesässä

Voisin vaihtaa blogini nimeksi Kerran kesässä. Puutarhakausi on edennyt viikko viikolta syksyä kohden. Monet kerrat olen aikonut päivittää blogiani, mutta aina se on jäänyt aikomisen asteelle. Alkukesästä oli alakuloista ahertaa pihatöissä, kun seuranani ei ollutkaan enää uskollista puutarhaystävääni, Santtu-koiraa. Santun uurna on haudattu puutarhaamme kirsikkapuun juurelle. Siellä on kesän mittaan vietetty yksi jos toinenkin muisteluhetki. Näin kerran kesässä laitan muutamia kukkakuvia kasvukauden varrelta. Ehkä ensi kesänä ovat uudet kujeet.

Syksyn viimeisiä kukkakuvia

Kovin on harventunut tämä blogitekstien ja -kuvien päivitys. Ei se laiskuuttakaan ole, vaan kun puutarhassa on ollut syksyistä hiljaiseloa. Pari päivää sitten onneksi otin kesäkukista kuvia. Sitten tuli kylmiä öitä, ja osa kasveista otti niistä jo kovasti itseensä. Nyt on aika vähitellen tehdä puutarhassa syyssiivous.

Ruusut ovat kauniita ja ovat monivuotisista kasveista ainoita, jotka kukkivat vielä syyskuun kallistuessa loppupuolelle.

Syksyn enteitä

Onpas vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin puutarha-asioita. On ollut välillä kovin sateista ja eilen vielä Rauli-myrsky, joka riipi pihlajasta marjoja ja kokonaisia marjaterttuja. Onneksi myrsky ei meidän pihallamme tehnyt mitään suurempia vahinkoja. Kaikki puut ja puita pienemmät kasvit pysyivät pystyssä.

Toisin kuin viime syksynä, nyt olen muistanut kasveille tärkeän syyslannoituksen.

Runsaasta omenasadosta olen tehnyt hilloa jo kolme annosta. Santtu tuumii, että maistuisivat nuo kyllä hyviltä senkin suussa.

 Tuumasta toimeen, pieni tönäisy kuonolla, ja sitten vain herkuttelemaan.

Tällä kertaa taimtarhalta tuli mukaani kaksi kartiovalkokuusta, pari kartanon kuunliljaa ja syksyinen krysanteemi. Kartiovalkokuuset aloittavat etupihan hanhikkipenkin uudistamisen. Keltakukkaiset pensashanhikit ovat vanhoja ja tulleet tiensä päähän. Ne ovat olleet tänä kesänä ränsistyneitä ja kukkivat hyvin vähän.

Kuvakierros

Vuosi sitten ostin Multasormesta valkoisia pikkusydämiä. Ne ovat kasvaneet ja kukkineet oikein hyvin. Niistä on saanut hyvin jo jakotaimia.

Tarha-alpi loistaa yhdessä auringon kanssa. Ne eivät tänä kesänä ole kasvaneet kovin korkeiksi, eivätkä sadepäivät ole niitä kaataneet.

Syysleimut ehtivät hyvin kukkaan, vaikka keväällä näytti, että talvi oli kohdellut niitä kovalla kädellä.

Santtu on vähän protestoivalla mielellä, kun se on kiinni. Eihän sitä nyt voi koko ajan karviaispensasta kiertää.

 Nauhukset viihtyvät omenapuiden katveessa.

Muutama päivä sitten ostin Vihertaimistosta kääpiöserbiankuusen. Se pääsi meillä sille istutusalueelle, jota viime kesänä kaivoin vanhan hopeakuusen kannon ympärille.

Pihlajan marjasato on runsas. Onpas linnuille ruokapöytä katettuna.

Santun kesäelämää

 Santun intohimona ovat karviaiset. Kun se pääsee ulos, on hyvin määrätietoinen askel suunnattu karviaispensaalle. Joskus se livahtaa luvatta pihalle, silloin sen todennäköisesti löytää samaisen pensaan juurelta. Kun keväällä otimme kuivia oksia pois, Santtu aivan hermostui, kun suuhun tuli vain tyhjä piikkinen oksan pää.

Elokuun alussa Santtu täyttää 13 vuotta. Se ei enää ole kovin ihastunut helteisiin päiviin. Terassilta on kuitenkin välillä mukava katsella, mitä ulkona puuhataan, ja siitä pääsee omatoimisesti takaisin sisätiloihin lepäilemään.

Loman jälkeen

Tarhurin Lapin loman ajan kesäkukkien kastelusta ja nurmikosta huolehti tytär ystävänsä kanssa. Matkan jälkeen sää oli sateinen ja pieni kesäflunssakin vaivasi, joten vasta nyt lähes kolmen viikon jälkeen olen päässyt taas innokkaasti mieluisiin puutarhatöihin.

 Sininen hento kaunotar ei olekaan meidän puutarhastamme, vaan Utsjoen kirkkotupien pihamaalta. Sattui olemaan aurinkoinen sää, niin tunturikatkerot avasivat terälehtensä. Pilvisellä säällä niiden pieniä suljettuja nuppuja onkin vaikea löytää.

 Vadelmasadosta on tulossa runsas, samoin omenasatoa enteili jo täyteläinen kukinta alkukesällä.

Joitakin vuosia sitten toin pohjoisesta Varangin vuonon rannalta jonkin tunturikasvin alkuja. Seraavana kesänä tunturikasvista ei näkynyt jälkeäkään, mutta mukaan oli tullut ilmeisesti myös kissankellon juuria. Niinpä kissankellomätäs saa kyllä laajentua ja kukkia omalla paikallaan muistona Norjan vuorilta.

Puutarhakuvia

Blogiini tulee nyt pieni tauko. Lähden Tenon rannoille kannustamaan perhonheittäjiä. Lapin kaunis luonto  on sekin kyllä kuin puutarha.