Syksyn viimeisiä kukkakuvia

Kovin on harventunut tämä blogitekstien ja -kuvien päivitys. Ei se laiskuuttakaan ole, vaan kun puutarhassa on ollut syksyistä hiljaiseloa. Pari päivää sitten onneksi otin kesäkukista kuvia. Sitten tuli kylmiä öitä, ja osa kasveista otti niistä jo kovasti itseensä. Nyt on aika vähitellen tehdä puutarhassa syyssiivous.

Ruusut ovat kauniita ja ovat monivuotisista kasveista ainoita, jotka kukkivat vielä syyskuun kallistuessa loppupuolelle.

Syksyn enteitä

Onpas vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin puutarha-asioita. On ollut välillä kovin sateista ja eilen vielä Rauli-myrsky, joka riipi pihlajasta marjoja ja kokonaisia marjaterttuja. Onneksi myrsky ei meidän pihallamme tehnyt mitään suurempia vahinkoja. Kaikki puut ja puita pienemmät kasvit pysyivät pystyssä.

Toisin kuin viime syksynä, nyt olen muistanut kasveille tärkeän syyslannoituksen.

Runsaasta omenasadosta olen tehnyt hilloa jo kolme annosta. Santtu tuumii, että maistuisivat nuo kyllä hyviltä senkin suussa.

 Tuumasta toimeen, pieni tönäisy kuonolla, ja sitten vain herkuttelemaan.

Tällä kertaa taimtarhalta tuli mukaani kaksi kartiovalkokuusta, pari kartanon kuunliljaa ja syksyinen krysanteemi. Kartiovalkokuuset aloittavat etupihan hanhikkipenkin uudistamisen. Keltakukkaiset pensashanhikit ovat vanhoja ja tulleet tiensä päähän. Ne ovat olleet tänä kesänä ränsistyneitä ja kukkivat hyvin vähän.

Kuvakierros

Vuosi sitten ostin Multasormesta valkoisia pikkusydämiä. Ne ovat kasvaneet ja kukkineet oikein hyvin. Niistä on saanut hyvin jo jakotaimia.

Tarha-alpi loistaa yhdessä auringon kanssa. Ne eivät tänä kesänä ole kasvaneet kovin korkeiksi, eivätkä sadepäivät ole niitä kaataneet.

Syysleimut ehtivät hyvin kukkaan, vaikka keväällä näytti, että talvi oli kohdellut niitä kovalla kädellä.

Santtu on vähän protestoivalla mielellä, kun se on kiinni. Eihän sitä nyt voi koko ajan karviaispensasta kiertää.

 Nauhukset viihtyvät omenapuiden katveessa.

Muutama päivä sitten ostin Vihertaimistosta kääpiöserbiankuusen. Se pääsi meillä sille istutusalueelle, jota viime kesänä kaivoin vanhan hopeakuusen kannon ympärille.

Pihlajan marjasato on runsas. Onpas linnuille ruokapöytä katettuna.

Santun kesäelämää

 Santun intohimona ovat karviaiset. Kun se pääsee ulos, on hyvin määrätietoinen askel suunnattu karviaispensaalle. Joskus se livahtaa luvatta pihalle, silloin sen todennäköisesti löytää samaisen pensaan juurelta. Kun keväällä otimme kuivia oksia pois, Santtu aivan hermostui, kun suuhun tuli vain tyhjä piikkinen oksan pää.

Elokuun alussa Santtu täyttää 13 vuotta. Se ei enää ole kovin ihastunut helteisiin päiviin. Terassilta on kuitenkin välillä mukava katsella, mitä ulkona puuhataan, ja siitä pääsee omatoimisesti takaisin sisätiloihin lepäilemään.

Loman jälkeen

Tarhurin Lapin loman ajan kesäkukkien kastelusta ja nurmikosta huolehti tytär ystävänsä kanssa. Matkan jälkeen sää oli sateinen ja pieni kesäflunssakin vaivasi, joten vasta nyt lähes kolmen viikon jälkeen olen päässyt taas innokkaasti mieluisiin puutarhatöihin.

 Sininen hento kaunotar ei olekaan meidän puutarhastamme, vaan Utsjoen kirkkotupien pihamaalta. Sattui olemaan aurinkoinen sää, niin tunturikatkerot avasivat terälehtensä. Pilvisellä säällä niiden pieniä suljettuja nuppuja onkin vaikea löytää.

 Vadelmasadosta on tulossa runsas, samoin omenasatoa enteili jo täyteläinen kukinta alkukesällä.

Joitakin vuosia sitten toin pohjoisesta Varangin vuonon rannalta jonkin tunturikasvin alkuja. Seraavana kesänä tunturikasvista ei näkynyt jälkeäkään, mutta mukaan oli tullut ilmeisesti myös kissankellon juuria. Niinpä kissankellomätäs saa kyllä laajentua ja kukkia omalla paikallaan muistona Norjan vuorilta.

Puutarhakuvia

Blogiini tulee nyt pieni tauko. Lähden Tenon rannoille kannustamaan perhonheittäjiä. Lapin kaunis luonto  on sekin kyllä kuin puutarha.

Puutarhapatsas

Tämän pienen puutarhapatsaan ostin monta vuotta sitten Lakeuden vihertaimistosta. Patsas kuvaa sitä, mikä minulle työvuosinani oli erityisen tärkeää: lapset, kirjat ja lukemisen taito.

Mustikkapensas ja sementtirenkaan tarina

Tänä kesänä hankin puutarhaamme mustikkapensaan. Se sai paikkansa vanhasta sementtirenkaasta. Renkaan ympärille on helppo laittaa verkko estämään pupujen vierailuja, ne kun kuulemani mukaan pitävät tästä kasvista. Sementtirengas tuli meille monia vuosia sitten. Tyttäremme oli vierailemassa luokkakaverinsa kesänviettopaikassa, ja siellä oli ollut pieni hyötykasvimaa renkaassa. Siitä saimme rengasidean. Tässäkin renkaassa on kasvanut porkkanaa, tilliä, persiljaa, herneitä ja salaattia. Nyt siinä on vain mustikka.

Kun kotimme oli uusi, puutarhassamme kasvoi perunoita, porkkanoita, punajuuria, mansikoita ym. Sitten perunoihin alkoi tulla rupia, porkkanoihin matoja ja mansikoihin hometta. Mielenkiinto hyötykasveihin väheni. Nyt on vain omenoita, vadelmia, herukoita ja raparperia. On myös uusi kokeilu, tyttäreltä saadut tomaatintaimet kasvusäkeissä.Muutenkin mielenkiintoni hyötyviljelyyn on kasvamaan päin. Haaveilen kasvilavoista ja jopa kasvihuoneesta.

Mooseksenpalavapensas

Mooseksenpalavapensas on kotoisin äitini kukkapenkistä. Varovaisestikin arvioiden tämä sama pensas on kukoistanut jo ainakin 30 vuotta. Äiti täyttäisi tänä vuonna  101 vuotta. Kun hän oli 70-80-vuotias, hänen puutarhansa kukoisti kuin nuoren maalaistalon emännän puutarha. Mooseksenpalavapensas oli äidille hyvin tärkeä kasvi. Talven tuloa odotellessa äiti peitteli sen kukkavarsilla ja havuilla. Suojauksen hän varmisti vielä sopivalla pahvilaatikkohatulla. Meidän puutarhassamme se on onneksi selvinnyt talvista ilman pahvilaatikkoakin.

Vesiallas

Tämän kuvan tapahtuma on peräisin ennen perennojen jakamista ja siirtelyä. Santtu-koira oli hyvin kiinnostunut altaan pesusta ja etenkin sen täyttämisestä. Se varmaan tuumiskeli, että kylläpä nyt hänelle tulee kunnollisen kokoinen juomakuppi. Niinpä se kurkottelikin juomaan altaan reunasyvennyksestä. Pidin Santusta kiinni, ettei koko koira molskahtanut veteen, koska se ei ole ollut milloinkaan mikään vesipeto.

Viikonlopun projekti

Viime talven jäljiltä osa vanhoista syysleimuista voi hyvin huonosti. Voin tietysti syyttää talven säätä kuivista ja mädäntyneistä juurimättäistä, mutta löydän syytä kyllä puutarhuristakin. Jostain syystä en viime syksynä antanut perennoille ollenkaan syyslannoitetta enkä myöskään lisännyt multaa juurille. Niinpä tämän perenna-alueen kunnostamisessa vierähti perjantai ja lauantai. Onnekseni leimunalkuja oli kuitenkin niin paljon, että sain jakamalla niitä haluamani määrän. Samalla siirtelin pikkusydämiä, särkynyttä sydäntä, kuunliljoja ja iiriksiä uuteen järjestykseen.

Kuvakierros ja runo

Kevät kurkkii ikkunasta,
kukan leikkiin mukaan saa.
Nuppu, ilmestynyt vasta,
kasvaa, paisuu, puhkeaa.

Säteilevän ilon tuottaa
loisto terälehtien.
Valon voittokulkuun luottaa
jälleen jaksaa ihminen.

Anja Korkiainen

Yksityiskohtia

Arovuokon taimia sain vuosia sitten hyvältä ystävältäni ja työkaveriltani. Tämä ystäväni on jo nukkunut pois, mutta vuokot tuovat joka kevät muistoja hänestä. Tänä keväänä arovuokkoja on aika vähän, mutta onneksi edes muutamia.

 

 Veikeät puutarhapupu ja puutarhaorava ovat lastenlasten lemmikkejä. Ne saavat lämpimät halaukset joka kerta tavatessa.

 Mummolan vanha pata on saanut uuden käyttötarkoituksen.

Hopeakuusen kanto on jo saanut kukkaruukkunsa ja risupossu ja risukoira murattinsa. 

Omenapuiden kukkapilvet

Puutarhassamme kasvaa kaksi vanhaa omenapuuta, punakaneli ja valkea kuulas. Ainakin meillä niille on tyypillistä, että ne kukkivat joka toinen kevät hyvin runsaasti ja joka toinen kevät niihin ilmestyy vain kukka sinne tänne. Nyt on taas se vuosi vuorossa, kun kukintoja on aivan mahdottoman paljon. Sää suosi kukka-aikaa, ja pölyttäjät surisivat puissa vielä myöhään illallakin. On siis odotettavissa omenasatoa ja omenapiirakan ja omenahillon tekemistä.

Terassilla

Olin ajatellut, että pyydän puolisoa rakentamaan minulle rappuset terassille, mutta sitten löysinkin sellaiset sisustusliikkeestä. Ylärappusella on äitienpäiväruusu. Kevään ensimmäinen amppeli on myös äitienpäivälahja. Kylmät yöt amppeli on viettänyt sisällä.